Zen ja Tinder-profiilin kunnossapito

Kuva: Tulensytyttäjä

Kirjoitin huhtikuussa tekstin siitä, miten Tinder ei sovi kaikille. Teksti herätti paljon keskustelua ja etenkin Rosvot-portaalin entisenä Tinder-aktiivina tunnettu Lauri onnistui tekstini kommentteihin kirjoittamassaan puolustuspuheenvuorossa tuomaan Tinderin hyviä puolia esiin.

Laurin kauniista sanoista inspiroituneena otin leijonaa uudestaan hännästä ja loin profiilini takaisin Tinderiin. Nyt profiilini on ollut olemassa tasan viikon. Tämän tekstin oli alunperin tarkoitus olla viikon käyttöarvio Tinderistä, mutta puolessa välissä viikkoa sain paremman idean.

Tinderin maailma kun on ihan oma planeettansa. Planeetta Tinder rakentuu tuhansien ihmisten itseluomista omakuvista. Tinder-profiilin, kun saa luoda juuri itsensä näköiseksi. Juuri se, mitä puolia ihmiset valitsevat tuoda itsestään esiin on palvelun ehkä mielenkiintoisin aspekti.

Ajattelin tässä tekstissä nostaa esiin muutaman huomioni herättäneen asian ihmisten profiileissa. Otathan huomioon, että nämä havainnot pohjautuvat vain tyttöjen profiileihin:

Bikineissä hevosen selässä

Tämä tuli minulle täytenä yllätyksenä. En olisi ikipäivänä arvannut kuinka moni tyttö on lyhyen aikuiselämänsä aikana ratsastanut hevosen selässä bikineissään. Minäkin haluan! Missä tämä on mahdollista? Loppujen lopuksi kuva on itseasiassa aika nerokas, sillä se esittelee samaan aikaan sekä ulkoista habitusta, rakkautta eläimiin että matkusteluhenkisyyttä.

Elämän viisauksia läheltä ja kaukaa

On mielestäni huvittavaa, miten monella tytöllä on oma "elämänkoodi", "motto" tai "mantra". Mielestäni vielä huvittampaa on se, että miten varsinkin "Life is short. Do what ever makes you happy."  tuntuu toistuvan sadoissa profiileissa. Huvittavinta kuitenkin on miten erityisesti "Live your live, regret nothing"-tyyppisiä mantroja viljelevillä tytöillä on aina vähiten vaatteita päällä.

Zen ja Tinder-profiilin kunnossapito

Eräällä tytöllä oli profiilissa neljä kuvaa. Kolme niistä kuvista oli yksi ja sama kuva duckface-poseerauksesta peilin edessä. Neljännessä kuvassa oli kuvattu laskeutuminen Pyynikin näköalatornista. On jollain tapaa hienoa, että henkilö joka on onnistunut laskeutumaan korkeasta tornista kuolematta, ei ole osannut poistaa Tinder-profiilistaan triplasti uploadattua kuvaa.

Olen varattu, etsin täältä vain juttuseuraa

Hmm...pistää miettimään minkälaisessa parisuhteessa ihminen elää, jos hän etsii juttuseuraa poikaystävänsä sijaan seksinvonkaamiseen leimautuneesta Tinderistä. Voihan tietenkin olla, että idae on tullut juuri nimenomaiselta poikaystävältä. "Kultu mitä jos liityttäisiin molemmat Tinderiin ihan vain juttuseuraa etsimään? Eikös olisi kiva tutustua uusiin ihmisiin?"

Yksi kuva ja nolla yhteistä kiinnostuksen kohdetta

Minä tykkään Facebookissa 630 sivusta. Se on todella todella paljon. Tykkään laidasta laitaan sivuista aina jalkapallojoukkueista kaupunkeihin, komediasarjoista bändeihin, poliitikoista elintarvikebrändeihin. Jos minun kanssani ei ole yhtään yhteistä kiinnostuksen kohdetta, on se jo saavutus. Ja näitä tyyppejä tuli vastaan useampi. Kaneetiksi haluan heittää haasteen:

Luokaa uusi Facebook-profiili. Älkää tykätkö yhdestäkään sivusta. Ottakaa itsestänne niin hyvännäköinen profiilikuva kuin ikinä mahdollista. Liittykää Tinderiin ja koittakaa saada match aikaiseksi. Haluan tietää onko se mahdollista. Jos onnistutte, laittakaa kommenttikenttään screenshot. Let the best man/woman/whatever win!

Tinder ei sovi kaikille

Kuva: Tulensytyttäjä

Deittailumaailmassa ollaan viimeisten kuukausien aikana puhuttu vain yhdestä potentiaalisesta palvelusta - Tinderistä. Niille, joille palvelu ei ole vielä tuttu, tulee se todennäköisesti olemaan tämän tekstin lukemisen jälkeen. Nälkä kasvaa syödessä. Näin ainakin itselleni kävi.

Muistan kuulleeni ensimmäistä kertaa Tinderistä viime joulukuussa. Olin käymässä Helsingissä ja yksi ystävättäreni mainitsi käyttävänsä palvelua. En kuitenkaan saanut lupaa nähdä, miltä Tinder-applikaatio näyttää. Se oli outoa. Tuohon aikaan Tinderistä puhuttiin monella nimellä. Usein sanat "pettäminen" ja "seksi" mainittiin Tinderin yhteydessä. Unohdin koko jutun palattuani reissulta.

Kului kolme kuukautta, kunnes Tinder teki paluun elämääni. Liityin Tulensytyttäjä-blogin tiimoilta Twitteriin ja törmäsin sitä kautta Rosvot-blogiportaalin Laurin soittolistaviikon Tinder-postaukseen. Tällä kertaa otin askeleen lähemmäs Tinderin maailmaa. Selvitin miltä applikaatio näyttää ja miten palvelu toimii. Luin mielenkiinnosta muutaman Tinder-testiartikkelin netistä.

Twitterissä Tinderiin liittyviin postauksiin törmää päivittäin. "Tinder kuumaksi" ja sitä rataa. En voinut olla lataamatta applikaatiota. Olin utelias. Minun oli pakko tietää mistä ihmiset puhuvat. Mikä on tämä uusi ihmeellinen applikaatio, joka pelastaa kaikki maailman yksinäiset ihmiset?

Asensin Tinderin puhelimeeni. Se oli jännittävä hetki, jopa jollain tavalla pelottava. Ensimmäinen paskahalvausshokki tulikin vastaan heti avatessani applikaation ensimmäistä kertaa: "Kirjaudu sisään Facebook-tunnuksilla." Ajattelin, että the hell to the no muuten kirjaudu. Kirjauduin.

Tinder latasi Facebook-profiilikuvistani näpsäkän neljän suoran, josta muodostui Tinder-profiilini. Tämän jälkeen ruudulleni pamahti tuntemattoman tytön naama, "Sara, 18." Voi helvetti, eikä. Meillä ei ollut Tinderiin mukaan muuta yhteistä paitsi fakta, että olemme molemmat olleet yhdessä elämän vaiheessa kahdeksantoista. Game on. Swaippasin Saran nopeasti sivuun, ikäväkseni väärälle puolelle. "Tykkäätkö? Vetämällä kuvaa oikealle ilmoitat, että tykkäät henkilöstä Sara." Jos olisin 35-v., ehdottelisiko Tinder minulle yhä 18-vuotiaita tyttöjä?

Tutkin applikaation käyttöliittymää. Tutkiessani tajusin, että minun Tinder oli valinnut profiilini kuvat neljästä tuoreimmasta Facebook-profiilikuvastani. Sillä hetkellä kuvissani oli ollut yksi Andy Warholin polaroid-kuva, Tulensytyttäjä-blogin profiilikuva, yksi kuva hengenpelastajasta, sekä yksi Turun palloseuran jääkiekkojoukkueen logo. Hyviä kuvia kaikki, mutta ei välttämättä tuntemattoman naikkosen analyyttisen swaippailusormen kestäviä.

Aikani järjesteltyä kuviani tajusin, ettei minulla yksinkertaisesti ole Facebookissa Tinderiin sopivia kuvia. En halunnut ottaa Tinderiä varten itsestäni uusiakaan kuvia. Se vaikutti ajatuksena jotenkin teennäiseltä. Toisaalta sitä suurin osa Tinder-profiileista on - teennäisiä. Ne myyvät mielikuvaa omistajastaan todellisuuden sijaan. Päätin jatkaa rupuisella profiilillani. Ainakin se oli aito.

Pääsin viimein swaippailemaan muiden käyttäjien kuvia. Isolla osalla ei ollut kanssani yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Niillä joilla oli,  se oli useimmiten joko Red Hot Chili Peppers tai Sex And The City. Muutamien kanssa meillä oli yhteisiä kavereita. Usein sellaisia kavereita, joiden roikkumista kaverilistallani mietin itsekin aina silloin tällöin.

Masennuin nopeasti swaippalessani tuntemattomia naisia punaiseen laatikkoon. Vaikka vastaani tuli muutama oikeasti varteenotettava neitikokelas, en päässyt sinuiksi ajatuksen kanssa, että he näkisivät rupuisen profiilini ja heittäisivät minut sen perusteella punaiseen laatikkoon.

Täytyy mainita tosin, että yksi Tinderin hyvistä puolista on se, että käyttäjä ei koskaan saa tietää, jos joku on painanut hänen kohdallaan punaista. Ainoastaan, jos joku on painanut vihreää ja silloinkin vain, jos käyttäjä on itse painanut kyseisen henkilön kohdalla niin ikään vihreää.

Lopulta aloin miettiä, mitä tapahtuisi jos potentiaaliset matchit eivät heittäisikään minua punaiseen laatikkoon, vaan painasivat vihreää. Ding ding: "You have a match." Voi paska, sitten joku varmaan haluaisi jutellakin. Minunhan pitäisi keksiä jotain sanottavaa. Mitä ihmettä sellaisessa tilanteessa voisi sanoa? "Höhö, kelaa jos joskus saatais lapsia ja kerrottais niille, että äiti ja isi tapasi Tinderissä." Ehei, ei ainakaan tuota. Ahdistava ajatus.

Parasta Tinderissä on se, että siinä ei varsinaisesti voi hävitä mitään. Se ei myöskään velvoita mihinkään. Kenellekään ei ole pakko jutella. Kenenkään kohdalla ei ole pakko painaa vihreää. Joskin Tinderin käyttäminen pelkkään leikkimiseen käy nopeasti puuduttavaksi.

Lyhyen tutustumisen jälkeen väittäisin, että Tinder palvelee parhaiten jo oikeaa deittimaailmaa dominoivia hyvännäköisiä pikasuhteiden metsästäjiä. Mitä muutakaan voi odottaa palvelulta, jossa päätökset tehdään nopeasti pinnalliselta pohjalta ja kerran swaipattuun ei voi enää palata?

Noin puolen tunnin seikkailun jälkeen poistin tilini Tinderistä. Totesin, että Tinderin liekki on liian kuuma minun leikkeihini. Mieleeni jäi kuitenkin polttelemaan kaikki ne kerrat, kun olen kuullut ihmisten puhuvan Tinderistä positiiviseen sävyyn. Itse koin applikaation pinnalliseksi, ahdistavaksi ja yksityisyyttäni loukkaavaksi. En myöskään voinut olla miettimättä mitä tuttuni ajattelisivat, jos törmäisivät kuvaani Tinderissä. Siellä se kaveri vaan heruttelee. En ole heruttaja luonne.

Pysyvämpää juttua itselleen etsivälle Tinder ei todennäköisesti tarjoa paljoakaan, mutta kuten sanoin ei siitä haittakaan ole. Etenkin epäsosiaaliselle ihmiselle Tinder saattaa olla juuri oikea väylä päästä jutulle ylipäänsä toista sukupuolta edustavan ihmisen kanssa. Mitä tulee itseeni, haluan ainakin toistaiseksi uskoa, että tässä maailmassa on vielä paikka ihmisille, jotka tapaavat toisensa IRL, in real life, eikä (lainatakseni Rosvot-Lauria) URL.

Jos uskoni joskus järkkyy, toivon että Tinder saa kilpailijan sellaisesta sovelluksesta, jossa ulkonäkö ei ole se määräävin tekijä ja tilaa olisi myös puhtaasti kavereita etsivälle.

Synnyintarina

Kuva: Unknown

Hah, hei miten tässä nyt taas kävi näin? Vielä hetki sitten dominoin musablogimaailmaa Rosvot-huivi kasvojani peittämässä ja tässä sitä taas ollaan - lähtöruudussa. Mutta ei sillä mitään väliä, jumalauta kun tuntuu hyvältä ollaa taas tässä pienen kirjoitustauon jälkeen.

Tervetuloa lukija. Onnittelen sinua (ja itseäni), että löysimme jälleen toisemme. Tämä on uusi blogini, Tulensytyttäjä. Ehkä yksi kovimmista musablogeista mitä Suomi tulee ikinä näkemään. Paljon sanottu, tiedän. Mutta eipä tässä alkumetreillä kannata vähemmästäkään unelmoida.

Aloitin aikoinaan keväällä 2012 musablogin kirjoittamisen. Kuuntelin työni puolesta paljon demoja ja halusin jakaa maailman kanssa niistä parhaat. Aloin kirjoittaa, vaikka en osannut. Opettelen, ajattelin. Ja minä jumalauta opettelin. 186 tekstiä vanhaan blogiini Bloggeriin. Tuona aikana lukijamääräni nousivat nollasta huimiksi. Elokuun lopulla 2013 minua pyydettiin liittymään Rosvot-blogiportaaliin. Rosvoille kirjoitin noin 70 tekstiä. Lukijamäärät tuplaantuivat.

Sinäänsä en ihmettele ollenkaan, että olen taas uuden alussa. Siirryin kirjoittamaan Rosvoihin suurin piirtein samoihin aikoihin kun erosin pitkäaikaisesta suhteestani. Nyt olen viimein päässyt eroni yli. Käsillä on siis uusi startti enemmän kuin yhdellä tavalla. Halusin uudelleenkonseptoida koko blogini. Rosvoihin jääminen ei ollut vaihtoehto. Tarvittiin uusi startti.

Blogi tulee keskittymään laatuun. Laadukkaaseen musiikkiin ja kirjoittamiseen. Tulen todennäköisesti edelleen kirjoittamaan demobändeistä silloin tällöin, mutta toivon fokuksen pysyvän tällä kertaa levyttävissä artisteissa ja musiikkialan ilmiöissä. Laatua halki pöydän.

Isompien bändien ja mielenkiintoisten juttujen joukossa esiteltävät demobänditkin saavat enemmän arvoa kirjoituksista. Empiirinen tutkimus on nimittäin paljastanut, että yksin demobändit eivät kiinnosta lukijoita. Ne on ujutettava sekaan. Tämä blogi toivottavasti taklaa kysymyksen "miten saada loistaville pikkubändeille lisää kuulijoita, menettämättä lukijoita."