 |
| Kuva: Tulensytyttäjä |
Deittailumaailmassa ollaan viimeisten kuukausien aikana puhuttu vain yhdestä potentiaalisesta palvelusta - Tinderistä. Niille, joille palvelu ei ole vielä tuttu, tulee se todennäköisesti olemaan tämän tekstin lukemisen jälkeen. Nälkä kasvaa syödessä. Näin ainakin itselleni kävi.
Muistan kuulleeni ensimmäistä kertaa Tinderistä viime joulukuussa. Olin käymässä Helsingissä ja yksi ystävättäreni mainitsi käyttävänsä palvelua. En kuitenkaan saanut lupaa nähdä, miltä Tinder-applikaatio näyttää. Se oli outoa. Tuohon aikaan Tinderistä puhuttiin monella nimellä. Usein sanat "pettäminen" ja "seksi" mainittiin Tinderin yhteydessä. Unohdin koko jutun palattuani reissulta.
Kului kolme kuukautta, kunnes Tinder teki paluun elämääni. Liityin Tulensytyttäjä-blogin tiimoilta Twitteriin ja törmäsin sitä kautta Rosvot-blogiportaalin Laurin soittolistaviikon Tinder-postaukseen. Tällä kertaa otin askeleen lähemmäs Tinderin maailmaa. Selvitin miltä applikaatio näyttää ja miten palvelu toimii. Luin mielenkiinnosta muutaman Tinder-testiartikkelin netistä.
Twitterissä Tinderiin liittyviin postauksiin törmää päivittäin. "Tinder kuumaksi" ja sitä rataa. En voinut olla lataamatta applikaatiota. Olin utelias. Minun oli pakko tietää mistä ihmiset puhuvat. Mikä on tämä uusi ihmeellinen applikaatio, joka pelastaa kaikki maailman yksinäiset ihmiset?
Asensin Tinderin puhelimeeni. Se oli jännittävä hetki, jopa jollain tavalla pelottava. Ensimmäinen paskahalvausshokki tulikin vastaan heti avatessani applikaation ensimmäistä kertaa: "Kirjaudu sisään Facebook-tunnuksilla." Ajattelin, että the hell to the no muuten kirjaudu. Kirjauduin.
Tinder latasi Facebook-profiilikuvistani näpsäkän neljän suoran, josta muodostui Tinder-profiilini. Tämän jälkeen ruudulleni pamahti tuntemattoman tytön naama, "Sara, 18." Voi helvetti, eikä. Meillä ei ollut Tinderiin mukaan muuta yhteistä paitsi fakta, että olemme molemmat olleet yhdessä elämän vaiheessa kahdeksantoista. Game on. Swaippasin Saran nopeasti sivuun, ikäväkseni väärälle puolelle. "Tykkäätkö? Vetämällä kuvaa oikealle ilmoitat, että tykkäät henkilöstä Sara." Jos olisin 35-v., ehdottelisiko Tinder minulle yhä 18-vuotiaita tyttöjä?
Tutkin applikaation käyttöliittymää. Tutkiessani tajusin, että minun Tinder oli valinnut profiilini kuvat neljästä tuoreimmasta Facebook-profiilikuvastani. Sillä hetkellä kuvissani oli ollut yksi Andy Warholin polaroid-kuva, Tulensytyttäjä-blogin profiilikuva, yksi kuva hengenpelastajasta, sekä yksi Turun palloseuran jääkiekkojoukkueen logo. Hyviä kuvia kaikki, mutta ei välttämättä tuntemattoman naikkosen analyyttisen swaippailusormen kestäviä.
Aikani järjesteltyä kuviani tajusin, ettei minulla yksinkertaisesti ole Facebookissa Tinderiin sopivia kuvia. En halunnut ottaa Tinderiä varten itsestäni uusiakaan kuvia. Se vaikutti ajatuksena jotenkin teennäiseltä. Toisaalta sitä suurin osa Tinder-profiileista on - teennäisiä. Ne myyvät mielikuvaa omistajastaan todellisuuden sijaan. Päätin jatkaa rupuisella profiilillani. Ainakin se oli aito.
Pääsin viimein swaippailemaan muiden käyttäjien kuvia. Isolla osalla ei ollut kanssani yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Niillä joilla oli, se oli useimmiten joko Red Hot Chili Peppers tai Sex And The City. Muutamien kanssa meillä oli yhteisiä kavereita. Usein sellaisia kavereita, joiden roikkumista kaverilistallani mietin itsekin aina silloin tällöin.
Masennuin nopeasti swaippalessani tuntemattomia naisia punaiseen laatikkoon. Vaikka vastaani tuli muutama oikeasti varteenotettava neitikokelas, en päässyt sinuiksi ajatuksen kanssa, että he näkisivät rupuisen profiilini ja heittäisivät minut sen perusteella punaiseen laatikkoon.
Täytyy mainita tosin, että yksi Tinderin hyvistä puolista on se, että käyttäjä ei koskaan saa tietää, jos joku on painanut hänen kohdallaan punaista. Ainoastaan, jos joku on painanut vihreää ja silloinkin vain, jos käyttäjä on itse painanut kyseisen henkilön kohdalla niin ikään vihreää.
Lopulta aloin miettiä, mitä tapahtuisi jos potentiaaliset matchit eivät heittäisikään minua punaiseen laatikkoon, vaan painasivat vihreää. Ding ding: "You have a match." Voi paska, sitten joku varmaan haluaisi jutellakin. Minunhan pitäisi keksiä jotain sanottavaa. Mitä ihmettä sellaisessa tilanteessa voisi sanoa? "Höhö, kelaa jos joskus saatais lapsia ja kerrottais niille, että äiti ja isi tapasi Tinderissä." Ehei, ei ainakaan tuota. Ahdistava ajatus.
Parasta Tinderissä on se, että siinä ei varsinaisesti voi hävitä mitään. Se ei myöskään velvoita mihinkään. Kenellekään ei ole pakko jutella. Kenenkään kohdalla ei ole pakko painaa vihreää. Joskin Tinderin käyttäminen pelkkään leikkimiseen käy nopeasti puuduttavaksi.
Lyhyen tutustumisen jälkeen väittäisin, että Tinder palvelee parhaiten jo oikeaa deittimaailmaa dominoivia hyvännäköisiä pikasuhteiden metsästäjiä. Mitä muutakaan voi odottaa palvelulta, jossa päätökset tehdään nopeasti pinnalliselta pohjalta ja kerran swaipattuun ei voi enää palata?
Noin puolen tunnin seikkailun jälkeen poistin tilini Tinderistä. Totesin, että Tinderin liekki on liian kuuma minun leikkeihini. Mieleeni jäi kuitenkin polttelemaan kaikki ne kerrat, kun olen kuullut ihmisten puhuvan Tinderistä positiiviseen sävyyn. Itse koin applikaation pinnalliseksi, ahdistavaksi ja yksityisyyttäni loukkaavaksi. En myöskään voinut olla miettimättä mitä tuttuni ajattelisivat, jos törmäisivät kuvaani Tinderissä. Siellä se kaveri vaan heruttelee. En ole heruttaja luonne.
Pysyvämpää juttua itselleen etsivälle Tinder ei todennäköisesti tarjoa paljoakaan, mutta kuten sanoin ei siitä haittakaan ole. Etenkin epäsosiaaliselle ihmiselle Tinder saattaa olla juuri oikea väylä päästä jutulle ylipäänsä toista sukupuolta edustavan ihmisen kanssa. Mitä tulee itseeni, haluan ainakin toistaiseksi uskoa, että tässä maailmassa on vielä paikka ihmisille, jotka tapaavat toisensa IRL, in real life, eikä (lainatakseni Rosvot-Lauria) URL.
Jos uskoni joskus järkkyy, toivon että Tinder saa kilpailijan sellaisesta sovelluksesta, jossa ulkonäkö ei ole se määräävin tekijä ja tilaa olisi myös puhtaasti kavereita etsivälle.
