Pitäisikö bändeillä olla "parasta ennen"-päivä?

Kuva: Metbash

Luin jokin aika sitten Soundista Stuba Nikulan kolumnin. Hän kirjoitti, että 90-luvulla Prodigyn kokoinen esiintyjä festivaalilla kuin festivaalilla olisi aiheuttanut otsasuonen pullistumia tuotannolle ja kohua iltapäivälehdistössä. Kolumnissa puhuttiin Suomen ylikilpaillusta festivaalikentästä, mutta se herätti minussa ajatusprosessin joka sitten suistui lopulta raiteilta.

Jäin jotenkin kiinni siihen 90-lukuun. Siitä on kaksikymmentä vuotta aikaa. Totta tosiaan, silloin oli Prodigyn kultakausi. Mutta miksi ihmeessä bändi on buukattu taas Provinssin headlineriksi? Olemmeko kävelleet täyden ympyrän ja nyt aloitamme jälleen alusta? Eikä Provinssi ole ainoa ysärin lämmittäjä. Flow Festival tuo Suomeen comeback-kiertueelle pian lähtevän Outkastin. Pori Jazz pistää paremmaksi. Se on kiinnittänyt pääesiintyjikseen mm. Patti Smith, Bob Dylan ja Pet Shop Boys. Dylanin debyytti julkaistiin kuitenkin jo 52 vuotta sitten.

Edellä mainitut esiintyjät painivat dinosaurus-luokassa. Onko niin, että uudet ulkkaribändit eivät enää riitä vetonauloiksi? Järeämpiä aseita joudutaan kaivamaan lyijy- ja jurakausilta. Ruisrockilta löytyy mm. The Offspring ja Suede. Sonispheressä esiintyy mm. Metallica ja Slayer. Ilosaarirock oli saanut kiinnitettyä mm. Rob Zombien, mutta herra perui esiintymisensä leffakiireiden takia. Silti listalta löytyy mm. Portishead ja Alice in Chains. Miten tähän on tultu?

No varsinaisesti ei voida sanoa, että oltaisiin tultu yhtään mihinkään. Enemmänkin ollaan jääty paikoilleen, kuin tultu. Jääty jumiin samoihin pääesiintyjiin, jotka rokkasivat Suomen festivaalikesässä jo 20 vuotta sitten. Ainoalla erotuksella, että itseasiassa tänä päivänä noiden aikojen isoimpien nimien liksat ovat nousseet niin tähtitieteellisiin luokkiin, ettei festivaaleillamme ole niihin enää varaa. Joudumme tyytymään liitukauden jämiin.

Ongelma on artistit, jotka eivät suostu jäämään eläkkeelle. Mutta mitä jos sovittaisiin, ettei yksikään festivaali saisi kiinnittää enää parasta ennen -merkintänsä ylittänyttä artistia? Mielestäni päivämäärän voisi laskea kaksikymmentä vuotta ensimmäisestä kultalevystä. Toteutuessaan tämä tarkottaisi sitä, että esim. Numetal-pioneeri Korn vetäisi viimeistä vuottaan. Samoin Oasis. Kansikuvassa irvistelevä Metallica taas olisi ollut eläkkeellä jo 11 vuotta. Uhka, vai mahdollisuus?

Parasta ennen päivämäärä voisi olla se kauan kaipaamamme piristysruiske ylikilpailulle festivaalikentälle. Uusilla bändeillä on pienemmät liksat, joka tarkoittaa pienempiä riskejä, toki myös pienempiä yleisöjä, mutta samalla festivaalikenttä saisi vedettyä henkeä. Parasta ennnen päiväys voisi olla ratkaisu ylihintaisille festivaalilipuille, sekä mahdollisuus uusille bändeille päästä framille. PMMP muistaakseni sanoi jossain haastattelussa, että heidän läpimurtonsa kulminoitui keikkaan Ilosaarirockin päälavalla. Silloin uhkarohkea promoottori oli päättänyt ottaa riskin ja nostaa lavan kokoluokkaa selvästi pienemmän artistin esille. Se kannatti. Kannattaisi edelleen.

Nyt kun kerta tanssimme ajatuksen ympärille, niin pitäisikö parasta ennen -päivän ylittäneiden  dinosaurusbändien keikkailua rajoittaa muutenkin? Kuvitelkaa maailma, jossa Rolling Stones ei tekisi enää sitä viimeistä jäähyväiskiertuetta. Tai maailma, jossa ei tarvitsisi pelätä, että Black Sabbath, tai Led Zeppelin tekisi enää uutta comebackia. Kuvitelkaa, jos Iron Maiden ei enää koskaan tulisi stadikalle. Mikä helpotus se olisikaan? David Bowiehan on luvannut olla tekemättä enää yhtään keikkaa. Sen jälkeen kun mies meinasi kuolla lavalla sydänkohtaukseen.