Miksi jengi ei käy keikoilla?

Kuva: Tulensytyttäjä

Yle julkaisi viikko takaperin uutisen, jossa kerrottiin että nuoriso ei käy keikoilla enään niin usein kuin aiemmin. Uutinen oli siinä mielessä puuttellinen, että siitä ei käynyt tarkalleen ilmi mikä on tämä "aiemmin", mihin uutisessa viitattiin. Uutisen lähteetkin vaikuttivat hieman kyseenalaisilta. Tuntuu siltä, että ilmiöstä on muutenkin enemmän mututuntumaa kuin faktaa liikenteessä.

Vaikka uutinen itsessään ei välttämättä ollut napakymppi, oli siinä varmasti jotain perääkin. Olen itsekin huomannut suuren eron etenkin ns. keskisuurten bändien keikkakävijämäärissä. Siinä missä vuonna 2005 jengiä tuntui riittävän lähes jokaisen nimibändin keikalla, tänä päivänä isommatkin nimet vetävät lähes poikkeuksetta jossain vaiheessa uraansa tyhjälle salille.

Sen sijaan, että haaskaisin aikaanne arvailemalla miksi ihmiset käyvät nykyään vähemmän keikoilla kuin aiemmin, kerron teille miksi minä käyn nykyään keikoilla harvemmin kuin aiemmin. Vaikka edelleen käyn varmasti useammin keikoilla kuin 95% ihmisistä, edustan ehkä kuitenkin melko tavanomaista musiikin suurkuluttajaa. Lisäksi olen alle 30, joten kohdallani ei varsinaisesti voida puhua vielä vanhasta kalkkiksesta, joka käy keikoilla nostalgisoimassa nuoruuttaan.

Olin viime lauantaina Tampereen Klubilla MARry.:n järjestemällä keikalla, jossa esiintyivät: DJ Kridlokk, Oukkidouppi, DJ RPK ja DJ Dead-O. Keikka oli siinä mielessä oiva esimerkki siitä, miten keikan järjestäjä voi osaltaan vaikuttaa keikan houkuttelevuuteen.

Suurin ongelma, mikä ainakin itseni kuluttajana kääntää varmasti pois potentiaaliselta keikalta on liian kallis lipunhinta. Mielestäni kuluttajat määräävät bändin hinnan, ei bändi itse. Jos bändi ei kelpaa 10 eurolla, sen tulisi myydä lippuja 8 eurolla - ei 15 eurolla. Mielestäni ei ole bändin fanien vastuulla kattaa bändien liian korkea kulurakenne. Korkeat kulut pitäisi kattaa uusilla bändistä kiinnostuneilla kuulijoilla, eikä rahastamalla kuiviin jo olemassa olevia.

Toinen mainittava ongelma usein on illan ohjelma, eli lineup. Käytän nyt MARry.:ä esimerkkinä hyvästä ohjelmasta, sillä perjantaisen lineup oli mietitty viimeisen päälle. Ilta alkoi ammatti-DJ:n soittamalla musalla (huom. keikkapaikat: ei yhtä kuin DJ soittorasia), jonka jälkeen lauteille astui illan pääesiintyjän kanssa saman henkinen, mutta sopivan erilainen nouseva artisti. Kyseisen artistin jälkeen settinsä soitti toinen ammatti-DJ, jonka jälkeen lauteille nousi pääesiintyjä.

Ilta ei siis kulkenut kaavalla: Jengi sisään, check. DJ soittorasia, check. Keikka, check. DJ soittorasia, check. Jengi pihalle, check. Ohjelma oltiin mietitty etukäteen ja kuluttajan oli helppo viihtyä mestoilla koko ilta. Ei tullut sitä pakottavaa tarvetta lähteä seuraavaan mestaan. MARry. tosin mokasi mielestäni ehkä oleellisimman asian, eli aikataulut. Ensimmäinen keikka alkoi klo 23 ja pääesiintyjä aloitti vasta klo 01 jälkeen. Se on aivan liian myöhään.

Mutta jos jatketaan vielä sillä, mitä MARry. teki oikein, niin MARry. onnistui tarjoamaan aivan uskomattoman kovan illan järkevällä (lue: halvalla) lipunhinnalla. Liput maksoivat ovelta 8 euroa, joka on mielestäni todella maltillinen hinta useamman nosteessa olevan kovan kotimaisen räppärin tähdittämälle keikalle. MARry. onnistui myös ennakkolippujen myynnissä, jotka olivat vain 6 euroa (sisältäen narikan!!!!). Eli selvästi halvemmat kuin ovelta myydyt. HOX!

Se lähteekö ihminen keikalle on pienestä kiinni. MARry.:n erinomaisen tapahtumatuottamisen ansiosta minä lähdin räppikeikalle, mitä en olisi normaaliolosuhteissa ikinä muuten tehnyt. Täysin samoista syistä saattaisin hyvinkin jättää menemättä lempparibändini keikalle. Ehkä pyyntöni keikkapaikoille, tapahtumatuottajille ja keikkamyyjille siis olisi: miettikää kuluttajaa.